Rock’n’Roll San Francisco Half Marathon

Vihdoinkin raporttia ehkä huikeimalta kisareissultani 😀 Paikkana San Francisco vei sydämeni täysin! Tiesin, että pitäisin mutta että näin paljon ❤ Oikeastaan on ihan sattumaa, että tähän kisaan edes pääsin. Ensinnäkin SASilla oli hyvä tarjous lennoista ja matkustusajan viimeinen viikonloppu sopi kalenteriin. Ja toisekseen sattumalta tämä kisa sopi muutaman päivän reissuumme, koska lähtö oli jo kuudelta aamulla. Maalista aamupalan kautta suoraan lentokentälle siis. Lisäksi vielä kisasta oli tuolloin tarjous ja saimme liputkin puoleen hintaan. It was meant to be, eiks jee 😀

Tiedän, että moni pitää mannertenvälisiä muutaman päivän reissuja ihan järjettöminä mutta jos saa halvat liput… 😀 Kestän aikaeroa ja pitkiä lentoja siis mielestäni melkoisen hyvin. Maahantulohaastattelija ei ymmärtänyt yhtään, pähkähulluna piti, mutta päästi sentään juoksuhullun maahan! Ensimmäisenä iltana ehdimme hakea numerolaput sekä kävellä Fisherman’s Wharfin alueella. Merileijonien kisailun seuraaminen sopi reissusta rähjääntyneen iltamenoksi oikein hyvin. Sanotaanko, että uni maistui päivän jälkeen 😉

Yksi kokonainen päiväkin reissuun mahtui 😀 Ihan normituristimeiningillä mentiin: portaita, mäkiä, China Town ja Japantown.

Itse kisa oli sunnuntaiaamuna, reissumme viimeisenä päivänä. Startti oli klo 6.15 ja kisajärjestäjällä oli bussikuljetukset useammasta paikasta lähtöpaikalle. Oma hotellimme oli maalin vieressä ja sieltä lähti myös kuljetukset Amerikkalaiseen tyyliin koulubusseilla. Matka lähtöpaikalle  kesti noin 30 minuuttia ja perillä omat tavaransa sai säilykseen rekkoihin, jotka ajoivat sen jälkeen maaliin juoksijoita odottelemaan. Lähtökarsinoita oli monta, itse olin arvioinut ajakseni 2.15, sillä omia ennätyksiä en täältä tullut hakemaan. Enemmän kiinnosti Golden Gate Bridge ja vinkiksi ennätysjahtaajille: oli muuten melkoisen mäkinen reitti 😀

Pidin erityisesti siitä, että tällä reitillä maksimisuoritusaika oli kolmisen tuntia ja jos tuohonkaan ei meinaan ehtiä, ohjaavat lyhyempää reittiä maaliin. Minusta aivan mahtavaa, onnistumisen tunnetta ja liikuntaa useammille! Mukana oli paljon myös kävelijöitä ja mikäs tuolla kävellessä 🙂

Se silta!

Oma ajatukseni oli tähdätä alle 2:30 aikaan ja ottaa niin paljon kuvia, kuin sielu sietää 😀 Kuvat ehdottomasti tärkeämpi siis kuin aika. Nyt tosin taas huomasin tavoitteen voiman: tällä kertaa tavoitteena oli juosta Golden Gate Bridge edestakaisin. Se oli hoidettu ekan 12 km jälkeen. Silta sentään näkyi noin 18 km kohdille mutta sen jälkeen alkoikin sitten todella tylsä puurtaminen. Pelkkää ylämäkeä, sillat oli nähty… Ei ollut kivaa 😀 Muutenkin takareisi oli vaivannut hieman alusta saakka, piti varoa alamäissäkin, jotka yleensä saan lasketeltua ihan kivaa vauhtia. Onneksi loppui se (loputon) nousukin ja maaliin sai lasketella alamäkeä.

Vähemmän mukava osa kisaa…

2:19:10 oli loppuaika, mitali kaulaan ja aamualan kautta koneeseen. Mieletön munkki kävi vielä kentällä ja saimme pisteillä itsemme business-luokkaan! Mannertenvälisellä yölennolla tuo oli luksusta, sai oikeasti nukuttua.

Maalissa!

Suosittelen kisaa elämyksiä hakeville ja mäkiä pelkämättömille 😀 Järjestelyt olivat huippuluokkaa. Nimestä huolimatta musiikkia ei ollut suuremmin tarjolla, johtuen aikaisesta lähdöstä.

Maratoonari!

No vihdoinkin maraton on takana! Huikea kokemus, ei muuta voi sanoa. Tässäpä raporttia reissusta.

Maratoniin valmistautuminen oli mennyt hyvin, olin välttynyt vammoilta ja sairasteluilta. Ja pari viikkoa ennen iski flunssa. Siis mikä tuuri 😔 Ei auttanut muu kuin levätä. Toki treenit oli jo treenattu, kevennettyä viikkoa pukkasi, mutta kyllä tuo toki kuntoon vaikuttaa. Mutta sillä mennään, mitä on annettu! Onneksi olo parani ja viimeisellä viikolla pääsin vähän hölkkäämäänkin taas ja mikä tärkeintä: juoksemaan sen maratonin!

Pakkaaminen jäi jälleen kerran viime tinkaan mutta onneksi juoksukamat oli valmiiksi pohdittu, jotain extraa otin mukaan, jos säässä tulee yllättäviä muutoksia. Ennusteissa sää näytti nyt hyvältä, ei enää luvattu sadetta. Sitten SASin siivin Turusta Tukholman kautta Edinburghiin ja siitä autolla Pohjois-Englantiin, ”keskelle ei mitään”. Vietimme yöt maatillalla kanojen, hanhien ja kissojen seurassa. Marmalade-kissa vei sydämeni ❤️

Eka päivä meni juoksuun liittymättömissä jutuissa, muutama linnakin tuli ohimennessä katsastettua. Puntia ei ollut tullut kiireessä mukaan ja vettä en ilman niitä pikkukylistä saanut, paniikki päällä tuostakin, mutta onneksi lopulta huoltoasema pelasti. Olin varmaan aika vakavaa seuraa, mietin monta kertaa miksi ihmeessä tähän ryhdyin.

Maratonaamuna söimme kevyen aamupalan ja lähdimme ajamaan pieniä ja kapeita teitä kohti Kielderiä. Auto parkkiin pellolle ja bussikuljetuksella lähtöpaikalle. Ilma oli KYLMÄ, muutama aste plussan puolella. Päädyin ottamaan sekä takin että käsineet mukaan. Jopa Ruisrääkissä olisin kaivannut käsineitä, ajattelin että ne tarvitsen ainakin ja Odlon takkini on niin kevyt, ettei haittaa menoa yhtään, jos käykin tarpeettomaksi.

Startissa alkoi iskeä paniikki, varsinkin kun paikalliset olivat varustautuneet maastotossuilla ja osa sauvoilla. Että niinku tunkkaamaanko nuo ovat tulleet? Minä kun ajattelin, että ihan perusmaratonia tässä… Ilmeeni kertonee fiilikseni. No eipä siinä enää muu auttanut, kun pistää tassua toisen eteen. Vastaan tulee Mountain Rescue -porukkaa ja taas fiilis on ihan WTF. Aurinko lämmitti yllättävän paljon, eli parin kilsan jälkeen sekä takki pois että hanskat vyöhön kiinni. Eipä ne menoa onneksi häirinneet 😊

Ekat 17 km menivät todella hyvin, tahti pysyi valmentajan ehdottamassa ja fiilis oli mitä mainioin. Taas iski 18 km kohdalla vähintäänkin henkinen notkahdus 😄 Tahti pysyi kuitenkin samassa eli fiilis parani heti. Siitä 33 km kohdille oli ”peruskauraa”, jalkoja väsytti toki mutta ihan siedettävää. Tahti alkoi hidastua, suurin syy oli se, etten väsynein jaloin saanut rullailtua mäkiä alas normaalisti. Ohittelin silti jatkuvasti muita juoksijoita, fiilis parani: vaikka olinkin hidas, niin kuitenkin selvästi meni paremmin kuin monella muulla! Vettä sai harvakseltaan (pulloissa), alkuun en tajunnut ottaa juomapulloa mukaani, se oli ehkä suurin virheeni. Oli jano! Sää oli onneksi kuiva, muuten olisi ollut liukasta. Yksi alamäki oli nytkin mutainen ja piti kipittää todella varovaisesti.

Km 33 oli tunteikas: meni ehkä roska silmään. Tiesin, että pääsen maaliin! Kuvaajat ja kannustajat kommentoivat loppuun saakka pysynyttä hymyäni. Oikeasti nautin jokaisesta kilometristä. Huutelin vastaukseksi mm. ”I paid for this”, ”my first but not the last” & ”I feel great”. Siellä metsän keskellä tunsi itsensä todella pieneksi. Oli ehdoton kielto poiketa polulta, kuulemma mountain rescue tiimi on muutenkin täystyöllistetty. Puhelimet eivät tuolla toimi ja pimeän tullen tulee todella pimeää. Loppuaika piti arvioida ilmoittautuessa, osaavat lähteä sitten etsimään, jos ei kuulu takaisin. Metsän reunassa oli myös kylttejä, että metsään ei saa lähteä seikkailemaan.

km 39 fiiliksiä 😀

Km 39 oli PISIN IKINÄ. Siis ei hyvää päivää! Tuossa vaiheessa jalat olivat aivan muusia, pää käski jalkoja liikkumaan. Yllä olevat kuvat ovat tältä kilometriltä, eli ulospäin ei tuo olo näemmä onneksi välittynyt 😀 Pysähtymistä ei voinut harkitakaan, en olisi päässyt enää juoksuun. Tuossa vaiheessa halusin juosta ja päästä alle viiden tunnin. Ohitin todella monia kävelijöitä.

800m maaliin… Mikä fiilis! Uskomaton kannustus loppusuoralla, itketti. Tuuletus maalikameraan ja mitali kaulaan. Aika 4:56:05.

Vaikka valmentajan kanssa ajattelimme minun olevan aika paljonkin nopeampi, niin tässä maastossa… Olen todella tyytyväinen! Ensi kerralla kovempaa ja joku lättänä reitti, kiitos! Ja ehkä joskus… I’ll be back to tame the beast 😈

Kenelle suosittelen Kielder marathonia? Mäkiä pelkäämättömille fiilistelijöille, ennätysjahtiin ehkä löytyy parempiakin paikkoja.

Vinkkejä: varoiksi maastotossut mukaan! Must have sateella. Ota annettu juomapullo mukaasi, juomapisteet ovat harvassa varsinkin reitin alkupuolella.

Miten tänne pääsee? Lento Edinburghiin tai Newcastleen, Newcastlesta on järjestetty bussikuljetus. Vuokra-autolla pääsee kätevästi Edinburghistakin, matkaa n. 120 km. Autoileva voi säästää majoituksessa melkoisestikin. Tai vaikka pyörällä, kuten eräs puolalainen jamppa. 120 km kilsan pyöräily mäkisessä maastossa edellisenä yönä on toki yksi vaihtoehto 😉 Järjestäjät saivat hänelle sentään kyydin maratonin jälkeen takaisin Edinburghiin 😀

Kisa on erittäin hyvin järjestetty ja vaikka juoksimme ”keskellä ei mitään”, oli reitin varrella kannustajia ja aivan mielettömän ihania vapaaehtoisia.

Loppuun vielä läjä mieheni ottamia kuvia. Reppanalla oli jalkavaivoja oli olin siis perheen nopein maratoonari tällä kertaa. Harvinaista herkkua tämä 😀

 

 

Polkujuoksua Kuhankuonolla

Ystävät houkuttelivat ihanilla kertomuksillaan minutkin mukaan polkujuoksuretkelle Kuhankuonolle. Kuhankuono sijaitsee noin 35 km päässä Turusta ja paikalle pääsee helposti myös bussilla.

Kuhankuonon reitistön polut kulkevat Etelä-Suomen oloissa poikkeuksellisen laajoilla ja yhtenäisillä metsäalueilla, kallioilla ja keidassoilla. Reitit johtavat mm. Vaskijärven luonnonpuistoon ja Kurjenrahkan kansallispuistoon sekä siihen kuuluvaan Pukkipalon aarnimetsään.

Reitistökokonaisuuteen kuuluvat nykyisin pitkälle etelään – aina Ruissalon saareen asti – yltävät uudet yhdysreitit, sekä näiden varrelle sijoittuvat rengasreitit Kullaanpolku ja Karevan kierto Maskussa, Ruskolla ja Raisiossa.

 

Reittejä on useita, eri mittaisia ja eri tasoisia. Lähdimme liikkeelle aikaisin lauantaiaamusta ja saimme nauttia luonnonrauhasta, muita ei tuolloin vielä poluilla näkynyt. Yleensä reitillä saakin kävellä rauhassa, sillä reittiä pyritään kiertämään samaan suuntaan, jolloin toisiin retkeilijöihin ei törmää. Juosten toki tämä ei ihan toteudu, koska kävelijöitä saa kiinni. Loppumatkasta alkoi näkyä paljon perheitä, osa reiteistä sopiikin hyvin myös lasten kanssa retkeileville ja täältä löytyy myös esteetön reitti.

PUKKIPALON REITTI 9 KM / 3,5 TUNTIA (KESKIVAATIVA REITTI)

Pukkipalon reitti on koko Kuhankuonon retkeilyreitistön suosituimpia osuuksia. Syykin on selvä – lounaisen Suomen hienoin vanhan metsän kohde, Pukkipalon aarnialue, sattuu tämän reitin varteen. Jos haluat nähdä metsän niin kuin Jumala sen tarkoitti, sinun on paras tulla tänne. Pukkipalo lähialueineen on osa Kurjenrahkan kansallispuistoa, ja jää siten kirveenkoskemattomaksi ikikuusikoksi tulevaisuudessakin.

Reitillä on pituutta kaikkiaan 9 km. Lähtöpaikkoja on kaksi, Rantapiha Savojärven rannalla, sekä Pukkipalon parkkipaikka. Makkaraa voi matkan varrella paistaa kolmessakin pisteessä, ja korkeimmille kallioille on sijoitettu levähdyspenkkejä maisemien katseluun. Reitti on kunnostettu helppokulkuiseksi kesällä 2006, joskin Huhtaniitunmäen, Paltanvuoren ja Takaniitunvuoren kalliot kysyvät kulkijaltaan sentään hiukan kuntoa. Reitin kiireettömään kiertämiseen kannattaa varata aikaa reilusti kolme tuntia.

Juoksin ystäväni kanssa Pukkipalon reitin sekä vähän extraa, mitaksi tuli 16 km ja aikaa meni leppoisasti hölkäten 2 h 15 min. Mukaan kannattaa ottaa tarpeeksi vettä (tällä reitillä meillä oli 1 litra/ henkilö) ja energiapitoista välipalaa. Kaveri on hyvä mukana, niin seuran kuin turvallisuudenkin vuoksi.

Juoksureitti oli maastoltaan vaihtelevaa: pitkospuita ja metsää, ei liian vaativaa näin alottelijallekaan. Maastojuoksukengät ovat hyvät paremman pidon vuoksi, varsinkin jos on yhtään kosteaa. Pitkospuilla saa juosta muutenkin varovasti, saattavat olla todella liukkaat!

 

Kuhankuonolla oli todella kaunista! Suorastaan noloa myöntää mutta oli ensimmöinen kertani siellä… Mutta ei takuulla viimeinen 😀 Suosittelen paikkaa niin polkujuoksuun kuin luonnonrauhasta hitaammin nauttimiseenkin.

Riikka Riikassa

Pikainen postaus kesäiseltä Riikan reissulta. Oli ensimmäinen reissuni Latviaan ja rakastuin: juuri sopivan kompakti, edullinen ja lähellä. Suosittelen!

Lähdimme Finnairin siivin lauantaiaamuna ja palasimme sunnuntai-iltana, ihan näppärä viikonloppureissu siis. Hotellimme Radi un Draugi oli erittäin hyvä ja kivalla paikalla, valitettavasti en sitä hoksannut kuvata… Hotellin aamupala oli aivan loistava (ihan parhaita testaamiani) ja tervetuliaisiksi sai lasillisen kuohuviiniä. Pahoittelivat lasin pienuutta mutta näin suomalaisen silmään oli kyllä ihan reilu 😀 Viiniä olisi tainnut saada siis enemmänkin.

Ainoa mikä hieman häiritsi, oli Riikan villi yöelämä. Lähtiessämme sunnuntaiaamusta lenkille, kaduilla oli vielä melkoisesti väsyneitä juhlijoita.

 

Hiukan geokätköilyäkin, tietysti… Helppo turistikätkö, kun aika alkoi olla kortilla.

Kävimme knavaristeilyllä ennen lentokentälle lähtöä, hotellihuone kun oli pitänyt luovuttaa aiemmin ja ihan koko aikaa ei jaksettu kävelläkään. Minusta hinta-laatusuhde oli ihan jees.

Ja toki reissuun kuin reissuun kuuluu pieni lenkki 😀 Tykkään kerätä Garminiin uusia paikkoja! Harrastuksensa kullakin, eikös?

Reissureippailua

Pakkaan aina liikuntakamat mukaan reissuun, jos yhtään näyttää siltä, että kalenteriin treeni tai pari mahtuu. Aina toki aikaa ei työreissulla ole ja silloin on turha stressata! Väsyneenä ja stressaantuneena on myös altiimpi loukkaantumisille ja tuskin kropalle muutenkaan hyvää tekee. Eli lepoa silloin, kun ei jaksa treenata.

 

 

 

Viikko alkoi kuitenkin Suomen vilpoisessa keväässä maanantain ansaitulla lepopäivällä (sunnuntain 25 km lenkin jälkeen). Tiistaina käväisin kuntosalini juoksuryhmässä. Silloin tällöin ihan kivaa vaihtelua, varsinkin jos tietää itse miten treenata (sykealueet yms). Kirjoittelen näistä lisää juoksukoulupostauksessani, jonka saan toivottavasti piakkoin kirjoitettua.

 

Jos ennen lentoa on aikaa juoksulenkille, pyrin sellaisen tekemään. Inhoan syvästi lentokoneessa istumista, juoksu ennen tuntuu hiukan auttavan 😀 Muutenkin matkapäivän jälkeen tiedossa oli muutama työntäyteinen päivä ja treeneille ei ollut aikaa.

Sunnuntaina onneksi ehdimme 9 km lenkille. Yleensä lämpimässä, varsinkin kun siihen ei ole yhtään talven jäljiltä tottunut, kannattaa juosta aamulla tai illalla. Nyt oli kuitenkin pilvisempää ja päätimme lähteä päivällä. No aurinko toki päätti pilkistellä ja kuumahan tuossa tuli, vettäkään ei sitten mukana ollut… No tälläisen lyhyemmän lenkin sentään selvisi ihan hyvin!

Maanantai meni töissä, ja syödessä… Syy miksi en voisi asua Espanjassa on ruoka 😀 Churrot, bunuelot… Huh!

Pidemmän lenkin ehdimme tekemään myös, ei kun kello soimaan seiskan jälkeen, niin ehdittiin ennen takaisin ennen aamupalan loppumista. Eli ihan nin pitkälle ei ehditty, kun mieli teki 😀 Juoksimme Torremolinosista Guadalhorcen luonnonpuistoon.

Päiväksi oli sovittu suppailua mutta valitettavasti liian kova tuuli esti aikeet… Sofia-opiston kahvakuulailuun sentään pääsimme.

Loppuviikko menikin sitten reissusta ja pienestä flunssasta toipumisessa. Lauantain Aurajoen yöjuoksutunnelmat ansaitsevat oman postauksensa. Varovasti tuli otettua tuon flunssan takia.

 

Viikon liikunnat & reissu Saksaan

Viime viikolla yritin liikkua enemmän sillä tiedossa oli pääsiäisreissu Saksaan. Ihan normaaliviikosta ei siis ollut kyse 😀

Maanantaina juoksin 45 min intervallin aamutuimaan, tiistaina kokeiluviikon viimeiset joogat Yoga Nordicssa eli Air Core ja Lempeä hot vinyasa flow, näistä tulee lisää lähipäivinä. Torstaina oli lähtö Helsinkiin ja sieltä Finnlinesin kyydissä kohti Travemündeä, aamulla juoksin vielä pitkän lenkin (1h 30 min), luvassa kun oli pelkkää lepoa!

Laivalla tekemiset ovat aika vähissä ja matka kestää lähes 30 tuntia. Saunassa tuli käytyä ja ”kuntosalikin” löytyy (stepperi, kuntopyörä & soutulaite). Uusi kiva juttu oli hieronta ja hierojaa hyväksi kehuttiinkin. Itse käytän ilmaisen personal hierojani palveluita, tällainen sporttipariskunta kun lihakset jumissa jatkuvasti eli ihan vakkarijuttu meillä tuo hieronta 😀 On muuten romantiikka kaukana pohjehierronnasta!

Ajomatkaa Saksassa oli edessä vielä nelisen tuntia ja laiva perillä myöhään illalla, vietimme siis yön Lyypekin liepeillä. Olimme varanneet yön valmistella olevasta hotellista ja eipä ihan ehtinyt valmiiksi, joten saimme samaan (edulliseen) hintaan yön upeassa Hotel SAND Timmendorfen Strandissa. Ekoluksusta, aamupala sisälsi paljon hotellissa itse tehtyjä herkkuja. Upea paikka!

Aamulenkillekin onneksi ehdimme, sillä Timmendorfer Strand oli ainakin tähän aikaan aivan ihana paikka! Veikkaanpa, että kesän tulen vähän liiankin kanssa turistien suosiossa…

Lenkin jälkeen olikin tiedossa taas autoilua, suuntana Frankfurtin seutu. Viikonloppu menikin sitten ihan löhöillessä ja sukulaisten järkyttämisellä. Testissa oli siis mämmi 😀

Pian olikin edessä lento takaisin kotiin (toinen puolisko jäi vielä kotiseuduilleen ja palaa auton kanssa viikon päästä). Zeropointin nilkkasukat ovat loistavat juoksusukat mutta myös todella hyvät lennolla. Suosittelen! Juoksukuntoakin tuli testattua pikaisen koneenvaihdon vuoksi, eka kone oli myöhässä ja final callilla Turun lennolle.

Nyt onkin lomat ohi ja edessä normaali arki. Väsyttää 😀