LAT: Lähijakso 7 ja uudet opinnot!

Eerikkilä odottaa taas ensi viikolla eli pitää saada edellinen jakso tänne 😀 Haluan kuitenkin kirjoittaa jotain lähijaksoista koulutusta myöhemmin pohtiville. Ja toki itsellekin muistoksi. Tosiaan tässä koulutuksen edetessä en pidä tätä enää yhtään niin ”helppona” kuin alussa: onhan nämä lähijaksot aika raskaita niin fyysisesti kuin uuden oppimisenkin kannalta. Nyt on kuitenkin tullut sellainen ahaa-elämys ja ”oma juttu” ehkä vielä löytyy 😀

Ensimmäinen päivä meni elämysliikunnan parissa. Otin valinnaisaineeksi liikunta- ja ohjelmapalvelut, koska olen kiinnostunut luontoliikuttamisesta ja pienempien yritysten TYKY-päivistä. Olen tosiaan myös aktiivisesti mukana Turun Yrittäjien toiminnassa ja pienet ja pk-yritykset ovat lähellä sydäntäni. Nyt esimmäsienä päivä keksimme leikkejä ja saimme testailla niiden toimivuutta. Osa toimi ja osa ei… Liian kilpailuhenkiseksi kun homma ei saa mennä 😀 Oli hyvä huomata tämä ihan käytännössä.

Ilta oli synkkä ja myrskyinen mutta toki aantouintia oli tarjolla. Eerikkilä on ihana paikka! Suosittelenkin tätä lämpimästi sporttilomien viettoon 🙂

Yleensä meitä ei vapaa-ajalla hemmotella mutta tällä kertaa me tulevat elämysliikkuttajat olimme tulleet koululle päivää aiemmin ja seuraavana aamuna oli omaa aikaa! Nukuimme normaalia pidempään ja lähdin kämppikseni Tiian kanssa lenkille. Olin varautunut Turun jäätilanteen mukaan tavallisilla polkutossuilla, joten juoksusta ei tullut mitään, täällä polut olivat vielä umpijäässä. Nautimme sitten upeasta säästä lähimetsässä kävellen.

 

Ja sitten olikin rentoiltu jo tarpeeksi, edessä oli kahden päivän mittainen vesiliikunnan ohjaajakoulutus. Fyysisesti erittäin rankka mutta myös todella mielenkiintoinen! Perinteinen vesijumppa ei ole minun juttuni mutta vesijuoksu ja vesitreeni… Mieluusti teen näitä asiakkaideni kanssa.

 

Viimeinen päivä olikin sitten vähemmän raskas fyysisesti mutta aivot joutuivat hommiin  senkin edestä! Opettajana huikea MIka Pihlman ja aiheena liikuntavammat.

Olen ollut myös kiinnostunut anatomiasta ja liikkeestä, siksi hieman ”salaa” hainkin hierojakoulukseen. Pääsin oppisopimuksella Turun Hieronta-Akatemiaan, jossa Pihlmankin on opettajana. Nyt onkin sitten edessä tiukkaa opiskelua kohti hierojan ammattitutkintoa. Sen suoritettuani minusta tulee koulutettu hieroja. Jipii! Ja mikä parasta: tämä koulu on ihan naapurissa! Täytyy myöntää, että siinä suhteessa LATin/ Eerikkilän loppuminen on helpotus.

LAT: lähijakso 6

Olin viime jaksossa vielä toipilaana pitkän flunssan jälkeen, joten tämä jakso alkoi ylimääräisellä polkupyöräergometritestillä. Siinä mitattiin nainen heti kättelyssä 😀 Hyvin kyllä meni ja jotain on tullut oikeinkin tehtyä, koska testitulokset olivat parantuneet varsinkin kivasti! Erinomainen tuo kestävyyskunto on jo ollutkin mutta onhan sitä aina parantamisen varaa 😉

Ja testistä pitkin jo kiiruhtaa hiihtämään! Opettajamme Jonne Eskola kertoi suksien huollosta ja sen jälkeen menimme katsomaan hiihtotekniikoita. Harjoittelimme sekä perinteistä että luisteluhiihtoa. Tarkoituksena toki se, että voimme tarvittaessa ja halutessamme mennä asiakkaidemme kanssa vaikka hiihtämään. Hiihdon jälkeen oli vuorossa muutama tunti kehonhuollon parissa ja täytyy myöntää, että en ole koskaan ollut niin väsynyt 😀 Kuvatodistetta siitä alla.

Päivä nro 2 alkoi jäähallilla luistelun, jääkiekon ja kaukalopallon parissa. Ihan ei nyt oltu meikäläisen vahvuusalueilla 😀 Selvisin sentään! Taidan viihtyä enemmän ihan ulkojäillä…

Ruokailun kautta siirryimme taas luonnonjäille eli vuorossa oli lumikenkäilyä ja maastopyöräilyä. Oppimistilanteita toki nämäkin. Itse voisin ryhtyä täysipäiväiseksi lumikenkäilyn ohjaajaksi, sen verran kivaa oli 😀 Harmi vain, kun sitä lunta ei ole ihan tarpeeksi täällä.

Loppuillasta oli vuorossa vielä sauna, avanto sekä ensimmäisiä tutkintosuorituksia. Jos tähän mennessä olin sitä mieltä, että koulu ei ole fyysisesti kovin raskas… No, perun ainakin sanani nyt 😀 Olin niin väsynyt, ettei edes enää nukuttanut!

Viimeinen lähijakson päivä olikin täyttä asiaa: Faskiaguru Mika Pihlmanin kanssa kävimme läpi ryhti- ja liikkuvuusasioita. Sain paljon lisää ideoita liikkuvuustestaamiseen, joita olenkin jo Jukka Harjun Mobility & screening -kurssin jälkeen tehnyt asiakkailleni.

Vaikka olikin kiva päästä tämän setin jälkeen kotiin lepäämään, niin täytyy myöntää, että missään en ole niin viihtynyt kuin täällä Eerikkilässä. Surettaa jo hiukan se, että tämä koulu joskus loppuukin…

LAT: lähijakso 3

Kolmas lähijakso antoi jo ennemmän varmuutta PT-työskentelyyn ja pian alkaakin olla jo aika ottaa harjoistuasiakkaita! Ohjelmassa oli mm. kuntosaliohjauskurssia, perusliikemalleja ja fysiologiaa. Teimme UKK-kävelytestin ja lihaskuntotestit.

Ja viimeinen päivä meni faskiaguru Mika Pihlmanin opisssa. Niin paljon asiaa ja niin mielenkiintoista! Loistavat opettajat meillä kyllä Eerikkilässä.

Itseäni kiinnostaa erityisesti faskiat (vaikuttavat koko kehoon) ja palautuminen, hyvää tietoa sain taas. Päivittäiset faskialinjavenytykset ovatkin olleet tämän koulutuksen jälkeen käytössäni ja olen niitä ystävillenikin opettanut 🙂

 

LAT: lähijakso 2

Ihan pikkuisen laahaavat jäljessä nämä postaukset mutta nyt muutama putkeen 😀 Eli Liikunnan ammattitutkinnon lähijakso no 2 sisälti jo huomattavasti enemmän teoriapuolta… Mutta niin mielenkiinoista asiaa eli jaksoi kuunnella!  Oli anatomiaa (luusto ja lihaksisto), sykeharjoittelun ohjaamista, juttua elämäntapamuutoksesta  ja musiikin käyttöä liikunnassa (musiikin analysointia, kääk!). Lajitesteissä oli jousiammuntaa ja se pelottavin: kiipeilyä! Minulla on siis paha korkeanpaikankammo.

 

Ja se kiipeily… Huh! Eka yritys loppui alle puoliväliin mutta uskaltauduin kokeilemaan uudestaan, ja ohjaaja sai minut puhuttua ylös saakka 😀 Huikea tyyppi tuo Westarien Pasi! Kuvia eivät opiskelukaveritkaan huomanneet toisesta yrityksestä ottaa, oli sellainen jännitysnäytelmä ’:D

 

Opiskelemaan!

Sain syksyllä suoritettua myynnin ammattitukinnon (verkkokauppa ja -markkinointi) ja hyvin sujuneet opinnot saivat minut uskaltumaan myös toteuttamaan ”salaisen haaveni” liikunta-alan opinnoista 🙂 Pääsykokeet olivat keväällä ja erittäin pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen aloitin tällä viikolla opinnot Eerikkilän Urheiluopistossa. Täytyy sanoa, että nyt olen ihan_oikeassa_paikassa!

Lähipäiviä on 3 kuukaudessa ja ne asumme Eerikkilässä, tämän lisäksi saamme (paljon) etätehtäviä. Tahti on kova ja opittavaa paljon. Ala onneksi  kiinnostaa niin paljon, ettei opiskelu haittaa yhtään 😀 Itse tutkinto suoritetaan näyttökokein: saan ohjattavakseni niin yksilöasiakkaita kuin pienryhmänkin ja tämän lisäksi järjestän liikuntatapahtuman sekä elämyksellisen retken.

Ensimmäinen päivä meni urheiluopistoon, toisiimme ja koulutukseen tutustuen. Aikaa oli omatoimiseen liikuntaan ja illan päätteeksi oli saunavuoro.

 

Seuraava päivä oli ryhmäytymistä retken puitteissa mutta toki samalla kouluttajamme opettivat elämyksellisten retkien järjestämistä. Pyöräilimme, patikoimme ja meloimme kanooteilla Liesjärven kansallispuistossa. Melkoista mindfulnessiä olikin tuo patikointi juoksijalle 😀 Teki ihan hyvää välillä ihan vain nauttia luonnosta ilman mitään kiirettä!

Pyöräilyä välillä aika teknisessäkin maastossa 😀 Mutta hyvät pyörät maastossa nämä fatbiket!

Jätimme pyörät parkkiin ja jatkoimme kävellen Korteniemen perinnetilelle, jossa nautimme eväät. Nauroimme, että ryhmämme eniten käyttämä sana taitaa olla ”nälkä” 😀

Melontaa intiaanikanooteilla ja melomisen välissä LOUNAS! Melkoinen nälkä jo olikin 😀 Jälkkäriksi nokipannukahvit. Life is good!

Melominen tuotti alkuun hieman haasteita: a) oli ensimmäinen kertani ja b) ”moottorini” oli huippukuntoinen ironman 😀 Eli voimatasoissamme saattoi olla pientä epäsuhtaa. Onneksi pian huomasimme, että kun minun piti ohjata voimakkaammin, Pasin piti jättää melomatta. Eli ihan hyvin se lopulta meni, alun pienoisen siksakin jälkeen. Huh! Oli kivaa, vaikka vesi ei todellakaan ole suosikkielementtini. Melomisesta ei ole kuvia, sillä kännykkä oli turvassa, just in case 😀

Lopuksi vielä fillareilla Eerikkilään. Mahdollisimman nopeasti, koska NÄLKÄ 😀 Ruokapöydän kautta saunaan ja uimaan. Huikea päivä, josta vastasi pitkälti kouluttajamme Pasi Vesterinen Westareista.

Viimeiseen päiväämme kuului opintoja sekä polkupyöräergometritesi, jolla testattiin kestävyyskuntoa. Tulokset tulevat pian mutta ihan ok se taisi olla, kuten toki maratoonille treenaavalla pitääkin! Koutsini Pekka J. Lehtinen (TuUL) on saanut minut kyllä muutenkin ylittämään itseni.

Nyt opiskelemaan anatomiaa 😀 Hauskaa iltaa muillekin!