Rock’n’Roll San Francisco Half Marathon

Vihdoinkin raporttia ehkä huikeimalta kisareissultani 😀 Paikkana San Francisco vei sydämeni täysin! Tiesin, että pitäisin mutta että näin paljon ❤ Oikeastaan on ihan sattumaa, että tähän kisaan edes pääsin. Ensinnäkin SASilla oli hyvä tarjous lennoista ja matkustusajan viimeinen viikonloppu sopi kalenteriin. Ja toisekseen sattumalta tämä kisa sopi muutaman päivän reissuumme, koska lähtö oli jo kuudelta aamulla. Maalista aamupalan kautta suoraan lentokentälle siis. Lisäksi vielä kisasta oli tuolloin tarjous ja saimme liputkin puoleen hintaan. It was meant to be, eiks jee 😀

Tiedän, että moni pitää mannertenvälisiä muutaman päivän reissuja ihan järjettöminä mutta jos saa halvat liput… 😀 Kestän aikaeroa ja pitkiä lentoja siis mielestäni melkoisen hyvin. Maahantulohaastattelija ei ymmärtänyt yhtään, pähkähulluna piti, mutta päästi sentään juoksuhullun maahan! Ensimmäisenä iltana ehdimme hakea numerolaput sekä kävellä Fisherman’s Wharfin alueella. Merileijonien kisailun seuraaminen sopi reissusta rähjääntyneen iltamenoksi oikein hyvin. Sanotaanko, että uni maistui päivän jälkeen 😉

Yksi kokonainen päiväkin reissuun mahtui 😀 Ihan normituristimeiningillä mentiin: portaita, mäkiä, China Town ja Japantown.

Itse kisa oli sunnuntaiaamuna, reissumme viimeisenä päivänä. Startti oli klo 6.15 ja kisajärjestäjällä oli bussikuljetukset useammasta paikasta lähtöpaikalle. Oma hotellimme oli maalin vieressä ja sieltä lähti myös kuljetukset Amerikkalaiseen tyyliin koulubusseilla. Matka lähtöpaikalle  kesti noin 30 minuuttia ja perillä omat tavaransa sai säilykseen rekkoihin, jotka ajoivat sen jälkeen maaliin juoksijoita odottelemaan. Lähtökarsinoita oli monta, itse olin arvioinut ajakseni 2.15, sillä omia ennätyksiä en täältä tullut hakemaan. Enemmän kiinnosti Golden Gate Bridge ja vinkiksi ennätysjahtaajille: oli muuten melkoisen mäkinen reitti 😀

IMG_5206

Pidin erityisesti siitä, että tällä reitillä maksimisuoritusaika oli kolmisen tuntia ja jos tuohonkaan ei meinaan ehtiä, ohjaavat lyhyempää reittiä maaliin. Minusta aivan mahtavaa, onnistumisen tunnetta ja liikuntaa useammille! Mukana oli paljon myös kävelijöitä ja mikäs tuolla kävellessä 🙂

IMG_5203
Se silta!

Oma ajatukseni oli tähdätä alle 2:30 aikaan ja ottaa niin paljon kuvia, kuin sielu sietää 😀 Kuvat ehdottomasti tärkeämpi siis kuin aika. Nyt tosin taas huomasin tavoitteen voiman: tällä kertaa tavoitteena oli juosta Golden Gate Bridge edestakaisin. Se oli hoidettu ekan 12 km jälkeen. Silta sentään näkyi noin 18 km kohdille mutta sen jälkeen alkoikin sitten todella tylsä puurtaminen. Pelkkää ylämäkeä, sillat oli nähty… Ei ollut kivaa 😀 Muutenkin takareisi oli vaivannut hieman alusta saakka, piti varoa alamäissäkin, jotka yleensä saan lasketeltua ihan kivaa vauhtia. Onneksi loppui se (loputon) nousukin ja maaliin sai lasketella alamäkeä.

IMG_5205
Vähemmän mukava osa kisaa…

2:19:10 oli loppuaika, mitali kaulaan ja aamualan kautta koneeseen. Mieletön munkki kävi vielä kentällä ja saimme pisteillä itsemme business-luokkaan! Mannertenvälisellä yölennolla tuo oli luksusta, sai oikeasti nukuttua.

IMG_5195
Maalissa!

Suosittelen kisaa elämyksiä hakeville ja mäkiä pelkämättömille 😀 Järjestelyt olivat huippuluokkaa. Nimestä huolimatta musiikkia ei ollut suuremmin tarjolla, johtuen aikaisesta lähdöstä.

Mainokset

Maratoonari!

No vihdoinkin maraton on takana! Huikea kokemus, ei muuta voi sanoa. Tässäpä raporttia reissusta.

Maratoniin valmistautuminen oli mennyt hyvin, olin välttynyt vammoilta ja sairasteluilta. Ja pari viikkoa ennen iski flunssa. Siis mikä tuuri 😔 Ei auttanut muu kuin levätä. Toki treenit oli jo treenattu, kevennettyä viikkoa pukkasi, mutta kyllä tuo toki kuntoon vaikuttaa. Mutta sillä mennään, mitä on annettu! Onneksi olo parani ja viimeisellä viikolla pääsin vähän hölkkäämäänkin taas ja mikä tärkeintä: juoksemaan sen maratonin!

Pakkaaminen jäi jälleen kerran viime tinkaan mutta onneksi juoksukamat oli valmiiksi pohdittu, jotain extraa otin mukaan, jos säässä tulee yllättäviä muutoksia. Ennusteissa sää näytti nyt hyvältä, ei enää luvattu sadetta. Sitten SASin siivin Turusta Tukholman kautta Edinburghiin ja siitä autolla Pohjois-Englantiin, ”keskelle ei mitään”. Vietimme yöt maatillalla kanojen, hanhien ja kissojen seurassa. Marmalade-kissa vei sydämeni ❤️

Eka päivä meni juoksuun liittymättömissä jutuissa, muutama linnakin tuli ohimennessä katsastettua. Puntia ei ollut tullut kiireessä mukaan ja vettä en ilman niitä pikkukylistä saanut, paniikki päällä tuostakin, mutta onneksi lopulta huoltoasema pelasti. Olin varmaan aika vakavaa seuraa, mietin monta kertaa miksi ihmeessä tähän ryhdyin.

Maratonaamuna söimme kevyen aamupalan ja lähdimme ajamaan pieniä ja kapeita teitä kohti Kielderiä. Auto parkkiin pellolle ja bussikuljetuksella lähtöpaikalle. Ilma oli KYLMÄ, muutama aste plussan puolella. Päädyin ottamaan sekä takin että käsineet mukaan. Jopa Ruisrääkissä olisin kaivannut käsineitä, ajattelin että ne tarvitsen ainakin ja Odlon takkini on niin kevyt, ettei haittaa menoa yhtään, jos käykin tarpeettomaksi.

Startissa alkoi iskeä paniikki, varsinkin kun paikalliset olivat varustautuneet maastotossuilla ja osa sauvoilla. Että niinku tunkkaamaanko nuo ovat tulleet? Minä kun ajattelin, että ihan perusmaratonia tässä… Ilmeeni kertonee fiilikseni. No eipä siinä enää muu auttanut, kun pistää tassua toisen eteen. Vastaan tulee Mountain Rescue -porukkaa ja taas fiilis on ihan WTF. Aurinko lämmitti yllättävän paljon, eli parin kilsan jälkeen sekä takki pois että hanskat vyöhön kiinni. Eipä ne menoa onneksi häirinneet 😊

Ekat 17 km menivät todella hyvin, tahti pysyi valmentajan ehdottamassa ja fiilis oli mitä mainioin. Taas iski 18 km kohdalla vähintäänkin henkinen notkahdus 😄 Tahti pysyi kuitenkin samassa eli fiilis parani heti. Siitä 33 km kohdille oli ”peruskauraa”, jalkoja väsytti toki mutta ihan siedettävää. Tahti alkoi hidastua, suurin syy oli se, etten väsynein jaloin saanut rullailtua mäkiä alas normaalisti. Ohittelin silti jatkuvasti muita juoksijoita, fiilis parani: vaikka olinkin hidas, niin kuitenkin selvästi meni paremmin kuin monella muulla! Vettä sai harvakseltaan (pulloissa), alkuun en tajunnut ottaa juomapulloa mukaani, se oli ehkä suurin virheeni. Oli jano! Sää oli onneksi kuiva, muuten olisi ollut liukasta. Yksi alamäki oli nytkin mutainen ja piti kipittää todella varovaisesti.

eventphotohandler-ashx

Km 33 oli tunteikas: meni ehkä roska silmään. Tiesin, että pääsen maaliin! Kuvaajat ja kannustajat kommentoivat loppuun saakka pysynyttä hymyäni. Oikeasti nautin jokaisesta kilometristä. Huutelin vastaukseksi mm. ”I paid for this”, ”my first but not the last” & ”I feel great”. Siellä metsän keskellä tunsi itsensä todella pieneksi. Oli ehdoton kielto poiketa polulta, kuulemma mountain rescue tiimi on muutenkin täystyöllistetty. Puhelimet eivät tuolla toimi ja pimeän tullen tulee todella pimeää. Loppuaika piti arvioida ilmoittautuessa, osaavat lähteä sitten etsimään, jos ei kuulu takaisin. Metsän reunassa oli myös kylttejä, että metsään ei saa lähteä seikkailemaan.

Km 39 oli PISIN IKINÄ. Siis ei hyvää päivää! Tuossa vaiheessa jalat olivat aivan muusia, pää käski jalkoja liikkumaan. Yllä olevat kuvat ovat tältä kilometriltä, eli ulospäin ei tuo olo näemmä onneksi välittynyt 😀 Pysähtymistä ei voinut harkitakaan, en olisi päässyt enää juoksuun. Tuossa vaiheessa halusin juosta ja päästä alle viiden tunnin. Ohitin todella monia kävelijöitä.

800m maaliin… Mikä fiilis! Uskomaton kannustus loppusuoralla, itketti. Tuuletus maalikameraan ja mitali kaulaan. Aika 4:56:05.

Vaikka valmentajan kanssa ajattelimme minun olevan aika paljonkin nopeampi, niin tässä maastossa… Olen todella tyytyväinen! Ensi kerralla kovempaa ja joku lättänä reitti, kiitos! Ja ehkä joskus… I’ll be back to tame the beast 😈

Kenelle suosittelen Kielder marathonia? Mäkiä pelkäämättömille fiilistelijöille, ennätysjahtiin ehkä löytyy parempiakin paikkoja.

Vinkkejä: varoiksi maastotossut mukaan! Must have sateella. Ota annettu juomapullo mukaasi, juomapisteet ovat harvassa varsinkin reitin alkupuolella.

Miten tänne pääsee? Lento Edinburghiin tai Newcastleen, Newcastlesta on järjestetty bussikuljetus. Vuokra-autolla pääsee kätevästi Edinburghistakin, matkaa n. 120 km. Autoileva voi säästää majoituksessa melkoisestikin. Tai vaikka pyörällä, kuten eräs puolalainen jamppa. 120 km kilsan pyöräily mäkisessä maastossa edellisenä yönä on toki yksi vaihtoehto 😉 Järjestäjät saivat hänelle sentään kyydin maratonin jälkeen takaisin Edinburghiin 😀

Kisa on erittäin hyvin järjestetty ja vaikka juoksimme ”keskellä ei mitään”, oli reitin varrella kannustajia ja aivan mielettömän ihania vapaaehtoisia.

Loppuun vielä läjä mieheni ottamia kuvia. Reppanalla oli jalkavaivoja oli olin siis perheen nopein maratoonari tällä kertaa. Harvinaista herkkua tämä 😀

 

 

Ruisrääkki, joka ei ollutkaan rääkki <3

Nämä ”kotikisat” ovat vähän tylsiä, mutta toisaalta niihin on kovin helppo osallistua 😀 Aamulla olin töissä, iltapäivällä juoksukuteet niskaan ja kaveri nappasi mukaan matkalta. Jonot Ruissaloon olivat pitkät mutta parkkeeraus on järjetty todella hyvin eli jono kulki nopeasti. Sillan kupeesta olikin ilmainen linja-autokuljetus juoksijoille. Viime hetken normaalit panikoinnit ja ilmoittautumisen katumiset kuuluivat taas asiaan mutta on se starttipyssyn ääni erikoinen: sen jälkeen juostaan! Tarjolla Ruissalossa on 10 km ”Ruisriikki” ja puolimaraton ”Ruisrääkki”.

Tämä oli ns. viimeinen kova treenini ennen parin viikon päästä olevaa maratonia ja kysyin koutsilta (Turun Urheiluliiton Pekka J. Lehtinen) mihin tahtiin tätä kannattaisi yrittää juosta. Odottelin siis jotain 7 min/km tahtia (loppuaika about 2:30) mutta koutsi totesi, että kutosen tahti onnistuu kyllä. Olin tosin vähän epäileväinen. Paniikissa vielä kyselin viime hetkillä mikä on paras keino seurata tahtia ja juuri ennen starttia sain vastauksen (Pekka oli toimitsijana samassa kisassa), että ”fiilis”. Nauratti 😀 Sää oli ideaalinen: 14 astetta ja pilvistä, ei sadetta.

img_7927

No starttipistoolin pamaus sai ajatukset pois epäolennaisesta ja huomasin kellottavani kutakuinkin kutosen kilsoja. Ei paha, varsinkaan kun olo oli mitä mainioin. Alussa moni kirmaili ohitseni mutta en välittänyt asiasta: olo hyvä, tossu kevyt ja kellokin näytti ihan sopivia tahteja. Ihania ystäviä oli usempikin kannustamassa ja koutsiinkin tuli ”törmättyä” useamman kerran. Reisi oli vaivannut ennen kisaa ja loukkaantumisiin ei ollut tulevan maratonin takia varaa, joten seurasin oloa tarkasti. Olisi ollut vaikea paikka keskeyttää mutta yritin pitää sen vaihtoehdon myös auki. Kaverit varmistelivat oloani ja huutelin vastaukseksi, ettei juoksu ole ikinä ollut näin helppoa 😀 Paitsi 18 km kohdalla… En tiedä mikä henkinen notkahdus siinä kohtaa tuli, mutta pohdin ihan todella, pääsenkö maaliin! Tossu painoi ja maha sattui. Onneksi olo ei kauaa kestänyt ja pian itseluottamus olikin jo palannut 😀

Yht’äkkiä huomasin, että maaliin oli enää 2 km matkaa ja pyrähdin pieneen loppukiriin. Sain kiinni monta selkää, se on kivaa tuossa vaiheessa! Muutama ohiteltava huikkasi perään kannustuksia, vaikka kuulemma vähän epistä oli noin loppumetreillä ohitella 😀

 

Maalissakin oli tuttuja ja vaikka todennöisesti maalikameraan osui aika tuskainen ilme, oli juoksu kaikin puolin erittäin ihana! Loppuaika oli ennätykseni 2:04:28 (keskitahti 5:53) eli aika hyvin tuo koutsi minut tuntee 😉

Ehkä ensi vuonna alle kahden tunnin? Tavoitteita nyt ainakin saa olla 😀 Kiitos hyvin järjestetystä kisasta, suosittelen lämpimästi!

 

Hell(e) paavo

Kotikaupunkini ykköskisa, ainakin minulle, on Paavo Nurmi marathon. Paavolla sää voi tuttuun suomalaiseen tyyliin olla ihan_mitä_vaan, tällä kertaa pukkasi melkoista hellettä.

 

Olin tankkaillut nestettä ”aika hyvin” 😀 Kisakansliassa kuitenkin iski paniikki, kun huomasin olevani erittäin janoinen ja kirmasinkin välittömästi ostamaan vettä. Ehkä aloin muutenkin olla jo aika jännittynyt tuossa tilanteessa. Ekasta puolimaratonista (Berliinissä) oli kuitenkin kulunut jo reippaasti yli vuosi ja jotenkin siitä oli jäänyt pieni pelko päälle: olin niin kovin kipeä sen jälkeen.

 

Suunnitelmani oli lähteä 2:15 jäniksen matkaan (aikani Berliinissä oli ollut 2:28) ja jos tahti tuntuu liian kovalta, hidastaisin. Eka moka oli lähteä ihan perältä liikkelle: sain jahdata jäniksiäni monta kilometriä 😀 Tämä oli kuitenkin päätetty ja minulle oli henkisesti hirmuisen tärkeää saada ”jänikseni” kiinni. Älkää kysykö miksi 😀 Mieheni antoi hyvää vetoapua ja hän jättikin minut juoksemaan tähän porukkaan jatkaessaan itse kovampaa.

Sää oli kuuma ja useita keskeyttäjiä näkyi matkan varrella, eräs pitkään vieressäni juossut lähes pyörtyi päälleni… Seurailin oloani ja ihan hyvältä tuntui, en tosin kovempaakaan olisi päässyt. Jokaisella juomapisteellä join veden ja urheilujuoman. Reitti oli kaunis mutta minulle toki vähän ”liiankin” tuttu, lähes kotini ohi juostiin 🙂

Kisa sujui siis yllättävänkin hyvin, vaikka olikin todella hurjan kuuma sää! Pääsin maliin jänisteni perässä ja loppuaikani on 2:13:25. Olin erittäin tyytyväinen!

Ensi vuonna uusiksi 😀

 

 

Tampere Countryside Marathon

Kiinnostuin Tampere Countryside Marathon -tapahtumasta Instagramissa. Loistava some-vastaava heillä, tuli todella mukava kuva tapahtumasta jo etukäteen 😊 Näytti kuitenkin siltä, etten millään tapahtumaan ehdi.  Alle vuorokautta ennen tapahtumaa sain kuitenkin kutsun Takomorunnersin tiimiin ja kalenterikin antoi sopivasti periksi, joten lähdimme mieheni kanssa lauantaiaamusta kohti Tampereen kaunista maaseutua.

 

Heti parkkipaikalta löytyi Takomorunnersin yhteislenkeiltä tuttu Susanna. Ihastelimme idyllistä paikkaa ja lämmintä tunnelmaa 😊 Ihan huippuporukka tekemässä tätä tapahtumaa!

Muut tiimiläiset juoksivat 12 km mittaisen myllyn lenkin, minulla oli edessä puolimaraton. Treenaan toki juoksua paljon mutta valmistautuminen jäi nyt välistä, toisaalta ei ehtinyt jännittämäänkään 😉 Pekka-koutsin (TuUL:n Pekka Lehtinen) kanssa sovimme, että hyvällä fiiliksellä vaan mennään. Ajattelin, että noin 2:30 voisi olla tavoiteaika. Hiukan huoletti lämmin sää ja se, etten ollut ehkä tankannut nestettä ihan ideaalia määrää…

Maratoonarit lähtivät matkaan tuntia aiemmin, kello 12, ja me puolimaratoonarit ja myllynlenkkiläiset tosiaan kello 13. Yllä kuvia maratonin lähdöstä, nappaa ihmeessä oma kuvasi talteen!

 

Reitti oli u s k o m a t t o m a n mäkinen! Kun luulit, että mäki loppuu, niin johan jo seuraava odotti 😄 Loistavaa mäkitreeniä, tekee ihan hyvää. Alamäet sujuvat minulta jo paremmin, niissä annoin vain mennä. Omia ennätyksiäni en täällä odottanut tekeväni ja nautinkin sitten maisemista mm. selfietä ottaen. Ja kauniit maisemat olivatkin! Yllä kuviani reitin varrelta, matkalta löytyi myös myllyn lenkkiä juokseva Juoksuhullun vaimo. Aina sitä muutaman selfien ehtii ottamaan 😄 Juomapisteiden vapaaehtoisille ja reitillä olleille kannustajille erityiskiitokset, olitte ihan superihania!

image
Energinen Takomorunners-tiimi

 

 

Maaliin tullessa ei voinut kuin tuulettaa (ja ehdin vähän juomapisteelläkin hulluttelemaan 😄), kuvat otti Noora Näppilä Curiouser & Curiouser -blogista. Loppuaikani oli 2:26:55 eli hienosti alle tavoitteeni. Vaikka eipä olisi hitaampikaan aika yhtään harmittanut.

Kiitos järjestäjille ja Takomorunnersille tästä mahdollisuudesta! Ensi vuonna toivottavasti uusiksi 😊

Run Fest Turku

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? 😀 Run Fest kiinnosti tapahtumana mutta koska kyseessä on viesti, joukkuehan siihen tarvittiin! Pääsinkin Turun Yrittäjien ”edustajana” Turku Energian tiimiin. Turun tapahtuma oli tosiaan jo alkukesästä, Helsinki ja Tampere seuraavat nyt elokuussa.

Itse juoksu oli hyvin leppoisaa, sen voi tehdä joko viestinä tai juosta yhdessä. 4,2 km on yksi osuus eli neljä henkeä juoksee yhteensä puolimaratonin. Meidän porukkamme juoksi yhdessä ja osa jatkoi siitä useammankin kierroksen, itse juoksin 2 kierrosta. Jos tänne ensi vuonna pääsen, varmaan sitten puolimaratonin verran 😀

Valitettavasti sää ei hellinyt tällä kertaa, muuten varsinkin picnic-osuus olisi ollut mukavampi… Ruoka oli kuitenkin loistavaa ja seura ihan mahtavinta! Oli ihanaa olla mukana 🙂

image

Run festin tärkeä osuus on hauskuuden lisäksi hyväntekeväisyys, täältä voit lukea lisää siitä.

Aurajoen yöjuoksu

Ilmoittauduin ihan ex tempore kivan tarjouksen eteen tullessa Aurajoen Yöjuoksuun. 10 km on minulle oikeastaan ihan pelkkää huvia ja sellaisena sen haluan pitääkin. Tai no oikeastaan haluan pitää kaiken juoksun huvina 😀 Nyt vain iski pieni flunssanpoikanen juuri ennen… Halusin kuitenkin kokea tunnelman, vaikka päivän räntäsade ja kurkkukipu eivät nyt suorastaan tunnelmaa nostaneet. Iltaa kohden sää onneksi selkeni vaikkakin kylmä oli. Ja olipa upeat maisemat näin pimeän tulleen. Ihana Turku!

Itselleni tämä oli oikeastaan ihan ”kotikisa”, matkaa lähtöpaikalle Forum Marinumiin on reilu kilsa kotoa. Paikalle päästyäni mieliala alkoikin jo nousta, tuttuja TuUL Maratonkoulusta oli reilusti paikalla, ja samoin paljon muita kavereita.

Olin houkutellut seurakseni ystäväni, joka on vielä toipilaana. Lähdimme matkaan kuitenkin yhdessä ja ekan kierroksen juoksimme yhdessä. En antanut itselleni lupaa katsoa yhtään tahtia, kuuntelin vain omaa fiilistä ja pidin sykkeen järkevissä rajoissa. Alku siis hyvin rauhallinen, siitä sitten kilometri kilometriltä nopeammin.

Ennätystä ei tullut, enkä sitä lähtenyt hakemaankaan, mutta mukavaa oli! Hyvin järjestetty kisa.

Ensi vuonna uusiksi 😀

P.S. Postaamisessa kesti, kun odottelin virallisia kuvia… Eivät olleet vielä tulleet, joten lisäillään mahdollisesti niitä tähän myöhemmin.