Maratoonari!

No vihdoinkin maraton on takana! Huikea kokemus, ei muuta voi sanoa. Tässäpä raporttia reissusta.

Maratoniin valmistautuminen oli mennyt hyvin, olin välttynyt vammoilta ja sairasteluilta. Ja pari viikkoa ennen iski flunssa. Siis mikä tuuri 😔 Ei auttanut muu kuin levätä. Toki treenit oli jo treenattu, kevennettyä viikkoa pukkasi, mutta kyllä tuo toki kuntoon vaikuttaa. Mutta sillä mennään, mitä on annettu! Onneksi olo parani ja viimeisellä viikolla pääsin vähän hölkkäämäänkin taas ja mikä tärkeintä: juoksemaan sen maratonin!

Pakkaaminen jäi jälleen kerran viime tinkaan mutta onneksi juoksukamat oli valmiiksi pohdittu, jotain extraa otin mukaan, jos säässä tulee yllättäviä muutoksia. Ennusteissa sää näytti nyt hyvältä, ei enää luvattu sadetta. Sitten SASin siivin Turusta Tukholman kautta Edinburghiin ja siitä autolla Pohjois-Englantiin, ”keskelle ei mitään”. Vietimme yöt maatillalla kanojen, hanhien ja kissojen seurassa. Marmalade-kissa vei sydämeni ❤️

Eka päivä meni juoksuun liittymättömissä jutuissa, muutama linnakin tuli ohimennessä katsastettua. Puntia ei ollut tullut kiireessä mukaan ja vettä en ilman niitä pikkukylistä saanut, paniikki päällä tuostakin, mutta onneksi lopulta huoltoasema pelasti. Olin varmaan aika vakavaa seuraa, mietin monta kertaa miksi ihmeessä tähän ryhdyin.

Maratonaamuna söimme kevyen aamupalan ja lähdimme ajamaan pieniä ja kapeita teitä kohti Kielderiä. Auto parkkiin pellolle ja bussikuljetuksella lähtöpaikalle. Ilma oli KYLMÄ, muutama aste plussan puolella. Päädyin ottamaan sekä takin että käsineet mukaan. Jopa Ruisrääkissä olisin kaivannut käsineitä, ajattelin että ne tarvitsen ainakin ja Odlon takkini on niin kevyt, ettei haittaa menoa yhtään, jos käykin tarpeettomaksi.

Startissa alkoi iskeä paniikki, varsinkin kun paikalliset olivat varustautuneet maastotossuilla ja osa sauvoilla. Että niinku tunkkaamaanko nuo ovat tulleet? Minä kun ajattelin, että ihan perusmaratonia tässä… Ilmeeni kertonee fiilikseni. No eipä siinä enää muu auttanut, kun pistää tassua toisen eteen. Vastaan tulee Mountain Rescue -porukkaa ja taas fiilis on ihan WTF. Aurinko lämmitti yllättävän paljon, eli parin kilsan jälkeen sekä takki pois että hanskat vyöhön kiinni. Eipä ne menoa onneksi häirinneet 😊

Ekat 17 km menivät todella hyvin, tahti pysyi valmentajan ehdottamassa ja fiilis oli mitä mainioin. Taas iski 18 km kohdalla vähintäänkin henkinen notkahdus 😄 Tahti pysyi kuitenkin samassa eli fiilis parani heti. Siitä 33 km kohdille oli ”peruskauraa”, jalkoja väsytti toki mutta ihan siedettävää. Tahti alkoi hidastua, suurin syy oli se, etten väsynein jaloin saanut rullailtua mäkiä alas normaalisti. Ohittelin silti jatkuvasti muita juoksijoita, fiilis parani: vaikka olinkin hidas, niin kuitenkin selvästi meni paremmin kuin monella muulla! Vettä sai harvakseltaan (pulloissa), alkuun en tajunnut ottaa juomapulloa mukaani, se oli ehkä suurin virheeni. Oli jano! Sää oli onneksi kuiva, muuten olisi ollut liukasta. Yksi alamäki oli nytkin mutainen ja piti kipittää todella varovaisesti.

eventphotohandler-ashx

Km 33 oli tunteikas: meni ehkä roska silmään. Tiesin, että pääsen maaliin! Kuvaajat ja kannustajat kommentoivat loppuun saakka pysynyttä hymyäni. Oikeasti nautin jokaisesta kilometristä. Huutelin vastaukseksi mm. ”I paid for this”, ”my first but not the last” & ”I feel great”. Siellä metsän keskellä tunsi itsensä todella pieneksi. Oli ehdoton kielto poiketa polulta, kuulemma mountain rescue tiimi on muutenkin täystyöllistetty. Puhelimet eivät tuolla toimi ja pimeän tullen tulee todella pimeää. Loppuaika piti arvioida ilmoittautuessa, osaavat lähteä sitten etsimään, jos ei kuulu takaisin. Metsän reunassa oli myös kylttejä, että metsään ei saa lähteä seikkailemaan.

Km 39 oli PISIN IKINÄ. Siis ei hyvää päivää! Tuossa vaiheessa jalat olivat aivan muusia, pää käski jalkoja liikkumaan. Yllä olevat kuvat ovat tältä kilometriltä, eli ulospäin ei tuo olo näemmä onneksi välittynyt 😀 Pysähtymistä ei voinut harkitakaan, en olisi päässyt enää juoksuun. Tuossa vaiheessa halusin juosta ja päästä alle viiden tunnin. Ohitin todella monia kävelijöitä.

800m maaliin… Mikä fiilis! Uskomaton kannustus loppusuoralla, itketti. Tuuletus maalikameraan ja mitali kaulaan. Aika 4:56:05.

Vaikka valmentajan kanssa ajattelimme minun olevan aika paljonkin nopeampi, niin tässä maastossa… Olen todella tyytyväinen! Ensi kerralla kovempaa ja joku lättänä reitti, kiitos! Ja ehkä joskus… I’ll be back to tame the beast 😈

Kenelle suosittelen Kielder marathonia? Mäkiä pelkäämättömille fiilistelijöille, ennätysjahtiin ehkä löytyy parempiakin paikkoja.

Vinkkejä: varoiksi maastotossut mukaan! Must have sateella. Ota annettu juomapullo mukaasi, juomapisteet ovat harvassa varsinkin reitin alkupuolella.

Miten tänne pääsee? Lento Edinburghiin tai Newcastleen, Newcastlesta on järjestetty bussikuljetus. Vuokra-autolla pääsee kätevästi Edinburghistakin, matkaa n. 120 km. Autoileva voi säästää majoituksessa melkoisestikin. Tai vaikka pyörällä, kuten eräs puolalainen jamppa. 120 km kilsan pyöräily mäkisessä maastossa edellisenä yönä on toki yksi vaihtoehto 😉 Järjestäjät saivat hänelle sentään kyydin maratonin jälkeen takaisin Edinburghiin 😀

Kisa on erittäin hyvin järjestetty ja vaikka juoksimme ”keskellä ei mitään”, oli reitin varrella kannustajia ja aivan mielettömän ihania vapaaehtoisia.

Loppuun vielä läjä mieheni ottamia kuvia. Reppanalla oli jalkavaivoja oli olin siis perheen nopein maratoonari tällä kertaa. Harvinaista herkkua tämä 😀

 

 

Mainokset

Ruisrääkki, joka ei ollutkaan rääkki <3

Nämä ”kotikisat” ovat vähän tylsiä, mutta toisaalta niihin on kovin helppo osallistua 😀 Aamulla olin töissä, iltapäivällä juoksukuteet niskaan ja kaveri nappasi mukaan matkalta. Jonot Ruissaloon olivat pitkät mutta parkkeeraus on järjetty todella hyvin eli jono kulki nopeasti. Sillan kupeesta olikin ilmainen linja-autokuljetus juoksijoille. Viime hetken normaalit panikoinnit ja ilmoittautumisen katumiset kuuluivat taas asiaan mutta on se starttipyssyn ääni erikoinen: sen jälkeen juostaan! Tarjolla Ruissalossa on 10 km ”Ruisriikki” ja puolimaraton ”Ruisrääkki”.

Tämä oli ns. viimeinen kova treenini ennen parin viikon päästä olevaa maratonia ja kysyin koutsilta (Turun Urheiluliiton Pekka J. Lehtinen) mihin tahtiin tätä kannattaisi yrittää juosta. Odottelin siis jotain 7 min/km tahtia (loppuaika about 2:30) mutta koutsi totesi, että kutosen tahti onnistuu kyllä. Olin tosin vähän epäileväinen. Paniikissa vielä kyselin viime hetkillä mikä on paras keino seurata tahtia ja juuri ennen starttia sain vastauksen (Pekka oli toimitsijana samassa kisassa), että ”fiilis”. Nauratti 😀 Sää oli ideaalinen: 14 astetta ja pilvistä, ei sadetta.

img_7927

No starttipistoolin pamaus sai ajatukset pois epäolennaisesta ja huomasin kellottavani kutakuinkin kutosen kilsoja. Ei paha, varsinkaan kun olo oli mitä mainioin. Alussa moni kirmaili ohitseni mutta en välittänyt asiasta: olo hyvä, tossu kevyt ja kellokin näytti ihan sopivia tahteja. Ihania ystäviä oli usempikin kannustamassa ja koutsiinkin tuli ”törmättyä” useamman kerran. Reisi oli vaivannut ennen kisaa ja loukkaantumisiin ei ollut tulevan maratonin takia varaa, joten seurasin oloa tarkasti. Olisi ollut vaikea paikka keskeyttää mutta yritin pitää sen vaihtoehdon myös auki. Kaverit varmistelivat oloani ja huutelin vastaukseksi, ettei juoksu ole ikinä ollut näin helppoa 😀 Paitsi 18 km kohdalla… En tiedä mikä henkinen notkahdus siinä kohtaa tuli, mutta pohdin ihan todella, pääsenkö maaliin! Tossu painoi ja maha sattui. Onneksi olo ei kauaa kestänyt ja pian itseluottamus olikin jo palannut 😀

Yht’äkkiä huomasin, että maaliin oli enää 2 km matkaa ja pyrähdin pieneen loppukiriin. Sain kiinni monta selkää, se on kivaa tuossa vaiheessa! Muutama ohiteltava huikkasi perään kannustuksia, vaikka kuulemma vähän epistä oli noin loppumetreillä ohitella 😀

 

Maalissakin oli tuttuja ja vaikka todennöisesti maalikameraan osui aika tuskainen ilme, oli juoksu kaikin puolin erittäin ihana! Loppuaika oli ennätykseni 2:04:28 (keskitahti 5:53) eli aika hyvin tuo koutsi minut tuntee 😉

Ehkä ensi vuonna alle kahden tunnin? Tavoitteita nyt ainakin saa olla 😀 Kiitos hyvin järjestetystä kisasta, suosittelen lämpimästi!

 

Polkujuoksua Kuhankuonolla

Ystävät houkuttelivat ihanilla kertomuksillaan minutkin mukaan polkujuoksuretkelle Kuhankuonolle. Kuhankuono sijaitsee noin 35 km päässä Turusta ja paikalle pääsee helposti myös bussilla.

Kuhankuonon reitistön polut kulkevat Etelä-Suomen oloissa poikkeuksellisen laajoilla ja yhtenäisillä metsäalueilla, kallioilla ja keidassoilla. Reitit johtavat mm. Vaskijärven luonnonpuistoon ja Kurjenrahkan kansallispuistoon sekä siihen kuuluvaan Pukkipalon aarnimetsään.

Reitistökokonaisuuteen kuuluvat nykyisin pitkälle etelään – aina Ruissalon saareen asti – yltävät uudet yhdysreitit, sekä näiden varrelle sijoittuvat rengasreitit Kullaanpolku ja Karevan kierto Maskussa, Ruskolla ja Raisiossa.

 

Reittejä on useita, eri mittaisia ja eri tasoisia. Lähdimme liikkeelle aikaisin lauantaiaamusta ja saimme nauttia luonnonrauhasta, muita ei tuolloin vielä poluilla näkynyt. Yleensä reitillä saakin kävellä rauhassa, sillä reittiä pyritään kiertämään samaan suuntaan, jolloin toisiin retkeilijöihin ei törmää. Juosten toki tämä ei ihan toteudu, koska kävelijöitä saa kiinni. Loppumatkasta alkoi näkyä paljon perheitä, osa reiteistä sopiikin hyvin myös lasten kanssa retkeileville ja täältä löytyy myös esteetön reitti.

PUKKIPALON REITTI 9 KM / 3,5 TUNTIA (KESKIVAATIVA REITTI)

Pukkipalon reitti on koko Kuhankuonon retkeilyreitistön suosituimpia osuuksia. Syykin on selvä – lounaisen Suomen hienoin vanhan metsän kohde, Pukkipalon aarnialue, sattuu tämän reitin varteen. Jos haluat nähdä metsän niin kuin Jumala sen tarkoitti, sinun on paras tulla tänne. Pukkipalo lähialueineen on osa Kurjenrahkan kansallispuistoa, ja jää siten kirveenkoskemattomaksi ikikuusikoksi tulevaisuudessakin.

Reitillä on pituutta kaikkiaan 9 km. Lähtöpaikkoja on kaksi, Rantapiha Savojärven rannalla, sekä Pukkipalon parkkipaikka. Makkaraa voi matkan varrella paistaa kolmessakin pisteessä, ja korkeimmille kallioille on sijoitettu levähdyspenkkejä maisemien katseluun. Reitti on kunnostettu helppokulkuiseksi kesällä 2006, joskin Huhtaniitunmäen, Paltanvuoren ja Takaniitunvuoren kalliot kysyvät kulkijaltaan sentään hiukan kuntoa. Reitin kiireettömään kiertämiseen kannattaa varata aikaa reilusti kolme tuntia.

Juoksin ystäväni kanssa Pukkipalon reitin sekä vähän extraa, mitaksi tuli 16 km ja aikaa meni leppoisasti hölkäten 2 h 15 min. Mukaan kannattaa ottaa tarpeeksi vettä (tällä reitillä meillä oli 1 litra/ henkilö) ja energiapitoista välipalaa. Kaveri on hyvä mukana, niin seuran kuin turvallisuudenkin vuoksi.

Juoksureitti oli maastoltaan vaihtelevaa: pitkospuita ja metsää, ei liian vaativaa näin alottelijallekaan. Maastojuoksukengät ovat hyvät paremman pidon vuoksi, varsinkin jos on yhtään kosteaa. Pitkospuilla saa juosta muutenkin varovasti, saattavat olla todella liukkaat!

 

Kuhankuonolla oli todella kaunista! Suorastaan noloa myöntää mutta oli ensimmöinen kertani siellä… Mutta ei takuulla viimeinen 😀 Suosittelen paikkaa niin polkujuoksuun kuin luonnonrauhasta hitaammin nauttimiseenkin.

Riikka Riikassa

Pikainen postaus kesäiseltä Riikan reissulta. Oli ensimmäinen reissuni Latviaan ja rakastuin: juuri sopivan kompakti, edullinen ja lähellä. Suosittelen!

Lähdimme Finnairin siivin lauantaiaamuna ja palasimme sunnuntai-iltana, ihan näppärä viikonloppureissu siis. Hotellimme Radi un Draugi oli erittäin hyvä ja kivalla paikalla, valitettavasti en sitä hoksannut kuvata… Hotellin aamupala oli aivan loistava (ihan parhaita testaamiani) ja tervetuliaisiksi sai lasillisen kuohuviiniä. Pahoittelivat lasin pienuutta mutta näin suomalaisen silmään oli kyllä ihan reilu 😀 Viiniä olisi tainnut saada siis enemmänkin.

Ainoa mikä hieman häiritsi, oli Riikan villi yöelämä. Lähtiessämme sunnuntaiaamusta lenkille, kaduilla oli vielä melkoisesti väsyneitä juhlijoita.

 

image

Hiukan geokätköilyäkin, tietysti… Helppo turistikätkö, kun aika alkoi olla kortilla.

Kävimme knavaristeilyllä ennen lentokentälle lähtöä, hotellihuone kun oli pitänyt luovuttaa aiemmin ja ihan koko aikaa ei jaksettu kävelläkään. Minusta hinta-laatusuhde oli ihan jees.

Ja toki reissuun kuin reissuun kuuluu pieni lenkki 😀 Tykkään kerätä Garminiin uusia paikkoja! Harrastuksensa kullakin, eikös?

Elokuun kilometrit

IMG_6924.JPG

Elokuun kilometrit olivat hyvin lähellä tavoitetta. Hieman ehkä jäi vajaaksi, kun muutaman treenin jouduin perumaan aikataulujen tai jalkojen pettäessä. Kuukausi maratoniin ja tällä kuulemma pitäisi kyllä pystyä maraton suorittamaan juoksemalla 😀

Alla myös kuvia kuukauden treeneistä, FitSnap-sovellus on näppärä niitä tekemään. Mukana on niin puunhalausviikkoa kuin reissua Espanjaankin. Kuhankuonon polkujuoksusta on tulossa oma postauksensa. Ihana paikka!

 

 

Heinäkuun kilometrit & Takomorunners-yhteistreenit

Minulla on ollut pieniä teknisiä ongelmia ja bloggaaminen iPhonelta ei nyt ihan kaikkein miellyttävintä ole (vaikkakin tosin onnistuu) eli vähän aikatauluista myöhässä taas. Mutta ehdinpäs ennen elokuun kilometrejä sentään 😉

image

Kilometrit ovat kivasti kasvaneet, joten maraton ei tunnu liian ahdistavalta ajatukselta 😀 Jalat ovat voineet hyvin, mikä on tietysti erittäin positiivinen asia.

Alla hieman kuvia heinäkuun treeneistä, joista kiva lisä oli Takomorunnersin yhteistreenit. Lupasin ohjata porukalle mäkitreenit, jonka tein aiemmin oman valmentajani kanssa. Kivaa oli vaikka itse olikin tuolloin lepuutusvuorossa omien treenieni vuoksi 😀 Kannattaa kurkata oman kaupungin ilmaiset yhteistreeni Takomorunnersin facebook-sivuilta. Susanna ja Minä olemme hoitaneet Turun lenkkejä. Susanna ja minä otamme vastaan myös toiveita niin treenipäivistä kuin treenien teemoistakin. Tervetuloa mukaan!